Sairaanhoitaja Sari Roos innovoi uusia toimintatapoja henkilökunnalle Helsingin sairaalatoiminnoissa. Ideat saavat alkunsa milloin maailmalta, milloin seuraamalla kollegoiden työtä.
Pidän itseni haastamisesta työelämässä, ja lupaudun helposti mukaan erilaisiin kehitys- ja innovointiprojekteihin. Alussa välillä mietin, että tuli taas tähänkin lupauduttua. Myöhemmin olen tyytyväinen, että selvisin, ja saan siitä valtavasti voimia.
Olin esimerkiksi mukana koronapotilaille tarkoitetussa Herttoniemen varasairaalaprojektissa. Tehtävänkuvani liittyi tarvittaviin hoitotarvikkeisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin – niitä ovat esimerkiksi happiletkut ja verenpainemittarit. Toiminta vaati joustavuutta ja tiimityötä, sillä potilaat olivat monisairaampia kuin olimme ennakoineet.
Avarakatseisuus ruokkii innovaatioita
Olen ylpeä monista projekteista, joissa olen ollut mukana. Eräs niistä liittyy lääkeannostelijan, eli potilaiden kielellä kipupumpun käytön opettamiseen kaupungin sairaanhoitajille vuodesta 2009 lähtien. Osana sitä olen tehnyt lääkäreiden kanssa kivunhoidon reseptikirjan ja kehittänyt laitteiden annosteluasetuksia – tämä tieto ei tule laitteiden mukana.
Vuonna 2013 otimme Helsingin sairaaloissa käyttöön pistetysjärjestelmän, jolla havaitaan potilaan voinnin muutos huonompaan jo varhaisessa vaiheessa. Tämä tuli Suomessa vasta vuonna 2018 terveysalan ammattilaisille tarkoitettuun elvytyksen Käypä hoito
-suositukseen. Poimin idean asian jalkauttamisesta meille kansainvälisestä kongressista.
Olen päässyt kouluttautumaan ja kongresseihin, kun olen perustellut, miten osallistumiseni auttaa parantamaan hoitoa. Minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä sitä, että joku lyttäisi ideoitani. Olenkin todella kiitollinen, että lähiesihenkilöni ja Helsingin sairaalan johto suhtautuvat avarakatseisesti uuteen ja tukevat toteuttamisessa.
Tuo osaamisesi esiin
Helppo tapa päästä toiminnan kehittämisessä alkuun on tarkkailla muiden toimintaa. Toimin usein hoitajien tukena, kun he tekevät uusia toimenpiteitä potilaalle. Kentällä kuulen kollegojeni ajatuksia epäkohdista ja erilaisista tavoista tehdä asioita, ja voin viedä niitä eteenpäin, toimia linkkinä kentän ja johdon välillä.
Sairaanhoitajakollegoilleni haluan sanoa, että tuokaa esiin osaamistanne, prosessejanne ja verkostoitukaa. Pienistäkin asioista voi tulla suuria, ja yleensä tarvitaan niitä verkostoja, jotta ideat etenevät.
Motto: ”Tee itsesi ammatillisesti tarpeelliseksi osaamalla uusia asioita tai asioita, joita moni ei hallitse. Seuraavaksi tee itsesi tarpeettomaksi opettamalla asiat muille, ja aloita alusta.”
Entistä tiiviimpää yhteistyötä
Kun ajattelen Helsingin sairaalaa ja HUSia, toivon, että voimme tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä toimintatapojen kehittämisessä. Resurssien säästämiseksi on myös tärkeää jakaa tehtyjä asioita muille alan toimijoille maksutta, kuten koronarokotteen annosteluinnovaationi kohdalla on tehty.
Seuraava lempilapsikin on jo tiedossa. Se liittyy kaikkien lääkinnällisten laitteiden osaamisen ja käytön turvallisuuteen. Olen toiminut kaupungin edustajana kansallisessa työryhmässä, jolta tulee pian uudet ohjeistukset.
Kuten huomaat, olen hyvin tekninen ihminen. Jos en olisi hoitoalalla, olisin varmasti rakennusinsinööri.
KUKA?
Kaupungin sairaalatoimintojen opetushoitaja Sari Roos.
TYÖTEHTÄVÄNI
Teen työtä paremman hoidon puolesta. Innovoin uudenlaisia ja kehitän nykyisiä toimintatapoja sekä koulutan niitä henkilökunnalle Helsingin sairaalatoiminnoissa. Työhuoneeni sijaitsee Laakson sairaalassa.
Minut tunnetaan koronarokotteen annosteluinnovaatiosta. Se on herättänyt paljon iloa työyhteisössäni ja koettu yhteiseksi jutuksemme, mikä on ollut liikuttavaa.
TYÖKAVERINI
Meitä sairaalatoimintojen opetushoitajia on kaksi. Minulla on laajat verkostot myös oman organisaation ulkopuolella.
POLKUNI KAUPUNGILLE
Tulin opetushoitajaksi vuonna 2006 tehohoitotyöstä HUSin Meilahden sairaalasta. Olen tyytyväinen työhöni perusterveydenhuollossa, sillä saan kehittää ja vaikuttaa monipuolisesti.
3 kuvaa Sari Roosin elämästä
Pää nollautuu maantiepyörän selässä
Sari Roos pitää itsensä haastamisesta myös vapaa-ajalla. Hän harrastaakin maantiepyöräilyä mökkeillessään Pirkanmaalla. ”Lähden yleensä useiksi tunneiksi ajamaan. Vuonna 2017 pyöräilin kaverini kanssa Helsingistä Nuorgamiin kahdessa viikossa. On hienoa polkea 11 tuntia ja huomata, ettei ole ajatellut mitään, aistinut vain leikatun nurmikon ja lämpenevän saunan tuoksuja.”
Uutta osaamista itselle ja muille
Uusien asioiden opetteleminen ja niiden opettaminen muille innostaa Sari Roosia. Laakson sairaalassa onkin Suomen ensimmäinen perusterveydenhuollossa toimiva tiimi, jonka jäsenet osaavat laittaa verisuonikanyyleja käsivarren laskimoihin ultraäänen avulla. Kanyylin kautta potilas saa esimerkiksi antibioottia. ”On hienoa, että voimme tehdä tämän itse perusterveydenhuollossa, ettei hoito viivästy”, itsekin tiimiin kuuluva Roos kertoo. Tyypillisesti toimenpide tehdään erikoissairaanhoidossa.
Matka ylläpitää toivoa
Sari Roosin mielessä kangastelee matka Kanadan Tyynenmeren rannikolta Atlantin rannikolle. Erityisesti luonnonsuojelualueiden näkeminen kiinnostaa. Haave on tuonut virtaa korona-ajan keskelle. ”Esihenkilöni on luvannut, että voin pitää pitkän loman, kun korona hellittää. Aion tehdä matkaa vaeltaen ja eri kulkuvälineillä.”
Teksti Katja Alaja
Editointi Päivi Laakso
Kuvat Juho Kuva
Kuvatoimitus Jani Söderlund
