Emilia Huttunen ja Topias-puoliso tapasivat vuonna 2010, kun Emilia oli 17- ja Topias 20-vuotias. Kun he olivat seurustelleet vuoden, Emilia tuli ehkäisypillereistä huolimatta vahingossa raskaaksi.
Raskaus oli järkytys, sillä Emilia oli vasta 18-vuotias. Hän pelkäsi, että raskaus tuhoaa hänen tulevaisuutensa, eikä hän pääse koskaan opiskelemaan. Ennen raskautta hän oli ajatellut, etteivät lapset ole hänen juttunsa, vaan hän tulee keskittymään uraan.
Kun Emilia näki ultraäänessä alkion, hän tiesi, että aikoo kaikesta huolimatta pitää lapsen. Vauva muutti kuitenkin parisuhteen.
”Olimme niin nuoria, kun aloimme seurustella, että elämä oli bileissä juoksemista ja baariviikonloppuja. Sitten yhtäkkiä meille tuli vauva ja siirryimme alun jännityksestä suoraan tasaiseen perhearkeen”, Emilia sanoo.
”Usein riidanaihe oli pieni juttu. Kun kaikesta oli koko ajan vähän riitaa, se oli kuitenkin hyvin kuormittavaa. Arkemme ei tuntunut enää mukavalta ja sujuvalta.”
Ensimmäiset vuodet perheenä olivatkin rankkoja nuorelleparille. Vauva-arki väsytti, ja väsyneenä pinna oli kireällä. He riitelivät jatkuvasti pienistä asioista. Riitaa saattoi tulla siitä, kuka vaihtaa vaipan tai mitä reittiä ajetaan autolla.
”Usein riidanaihe oli pieni juttu. Kun kaikesta oli koko ajan vähän riitaa, se oli kuitenkin hyvin kuormittavaa. Arkemme ei tuntunut enää mukavalta ja sujuvalta.”
”Mietin, onko tässä enää mitään järkeä” – Avuksi parisuhdeterapia
Vuonna 2013 Emilia alkoi olla jo täysin kypsä tilanteeseen.
”Mietin, onko tässä enää mitään järkeä.”
Ero ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Niinpä Emilia alkoi etsiä ratkaisua netistä ja keksi, että parisuhdeterapia voisi auttaa.
Kriisissä oleva pari voi saada apua seurakuntien, järjestöjen tai yksityisten terapeuttien tarjoamasta pariterapiasta tai paripsykoterapiasta, jota antaa psykoterapeutti. Paripsykoterapia voi olla myös kuntouttavaa psykoterapiaa, jolloin siihen on mahdollista hakea Kelan korvausta.
Emilialle oli heti selvää, että pienituloisella lapsiperheellä ei ollut varaa maksaa yksityistä parisuhdeterapiaa tai paripsykoterapiaa. Niinpä hän soitti perheneuvolaan ja kysyi apua sieltä. Hänet ohjattiin soittamaan paikallisen seurakuntayhtymän numeroon.
”He tarjosivat parisuhdeterapiaa ilmaiseksi, ja pääsimme hyvin nopeasti terapeutin vastaanotolle.”
Lue myös: Sasa kävi kolme vuotta Kelan kuntoutuspsykoterapiassa – ”Solmut aukesivat”
Suhteen pelastaminen oli molemmille tärkeää
Emilia ja Topias alkoivat käydä pariterapiassa kerran viikossa. Molemmat lähtivät terapiaan mielellään, sillä suhteen pelastaminen oli kummallekin tärkeää.
”Topias oli heti valmis lähtemään terapiaan, kun ehdotin sitä. Se oli minulle merkki, että me molemmat haluamme yrittää. Olisin kokenut huolestuttavaksi, jos olisin joutunut kauheasti ylipuhumaan häntä.”
Aluksi pariterapiaan meneminen jännitti. Tuntui vaivaannuttavalta mennä puhumaan parisuhteen ongelmista vieraalle ihmiselle. Emilia on pariskunnan puheliaampi osapuoli, ja hän mietti, mahtaako Topias puhua mitään.
Huoli oli kuitenkin turha. Terapiahuone oli rento paikka, joka näytti asunnolta. Terapeutti oli mies, ja molempien oli helppo keskustella hänen kanssaan.
”Itse puhun kenelle tahansa. Voisin ajatella, että puolisolleni oli kuitenkin helpompaa, kun hän sai puhua miehelle.”
Kipeämmistä asioista puhuminen johti aiemmin aina riitaan, joten pariskunta vältteli senkin takia puhumista.
Vaikka ajatus terapeutille puhumisesta tuntui ensin oudolta, siihen tottui nopeasti. Keskustelu lähti luontevasti liikkeelle, kun aluksi juteltiin suhteen taustoista, miten pariskunta oli tavannut ja miten suhde oli edennyt.
Pikkuhiljaa edettiin sitten suhteen haasteisiin, mutta niitäkään ei tarvinnut itse osata sanoittaa, vaan ne tulivat esiin keskustelun lomassa.
”Sitten kun kävimme pariterapiassa säännöllisesti, puhuminen ei ollut enää vaivaannuttavaa. Yhtäkkiä asioista, joista emme ikinä puhuneet, tulikin ihan normaaleja. Aloin ajatella, että totta kai niistä puhutaan.”
Ennen terapiaa Emiliasta tuntui vaikealta puhua monista asioista, koska kumpikaan pariskunnasta ei oikein osannut sanoittaa ajatuksiaan. Kipeämmistä asioista puhuminen johti aiemmin aina riitaan, joten pariskunta vältteli senkin takia puhumista.
Pariskunnasta alkoikin nopeasti tuntua, että terapia auttaa oikeasti ja molemmat kävivät siellä mielellään.
Pariterapia opetti puhumaan ja riitelemään rakentavasti
Pariterapian isoin oivallus Emilialle ja Topiakselle oli oppia riitelemään. Ennen terapiaa he mököttivät ja saattoivat pitää mykkäkoulua pitkiä aikoja tai pitivät tiukasti omasta kannastaan kiinni ja syyttivät riidoista toista.
”Opimme terapiassa tappelemaan rakentavasti, ottamaan huomioon myös toisen kannan ja selittämään omia ajatuksiamme.”
Emilia alkoi myös ymmärtää Topiasta paremmin. Ennen hän teki oletuksia siitä, mitä Topias ajatteli ja miksi tämä oli sitä mieltä kuin oli. Terapiassa hän oivalsi, että puolison ajatusten taustalla saattoikin olla jotain muuta kuin hän ensin ajatteli.
”Opin ymmärtämään, että vaikka Topias on hiljaa tai ei vastaa johonkin, se ei tarkoita, ettei asia kiinnosta häntä. Hän vain on luonteeltaan hiljaisempi.”
Vuosien kuluttua Emilia ja Topias pyysivät terapeuttiaan vihkipapikseen.
”Oli erityinen tunne, kun meidät vihki ihminen, joka auttoi meidät vaikeimmista asioista läpi.”
Topias puolestaan ymmärsi, että Emilian tunteet heittelevät hormonien vaikutuksesta kuukausikierron eri vaiheissa. Jos Emilialla on PMS, hän suuttuu ja itkee herkästi. Viiden minuutin kuluttua suuttumus on kuitenkin tiessään.
”Myönteiset tunteet vahvistuvat, kun tuntuu, että toinen kuuntelee ja on kiinnostunut.”
”Mies on oppinut, ettei huonosta tuulestani kannata silloin välittää. Nykyään hän alkaa usein naurattaa minua, ja unohdan, miksi olin vihainen. Siitä tulee vitsi.”
Pariskunta osaakin nykyisin löytää keinot, joilla riidat purkautuvat. Jos toinen meinaa suuttua jostain pienestä asiasta, tilanne laukeaa usein pelleilemällä.
Pariterapiassa molemmat oppivat kuuntelemaan toisiaan. Se on tehnyt hyvää suhteelle.
”Myönteiset tunteet vahvistuvat, kun tuntuu, että toinen kuuntelee ja on kiinnostunut.”
Pariskunnan riitely loppuikin terapian avulla, ja enää riitaa ei tule pikkuasioista. Sen sijaan he puhuvat entistä enemmän kaikesta elämään liittyvästä: hyvistä asioista, tulevaisuuden suunnitelmista ja omista haaveista.
Terapeutti ryhtyi vihkipapiksi – ”Tuntuu hullulta, että mietimme joskus eroa”
Emilia ja Topias kävivät pariterapiassa muutaman kuukauden. Sitten alkoi tuntua, ettei terapiaa tarvita enää, vaan pariskunta on ratkaissut ongelmansa. Terapeutti oli samaa mieltä.
Vuonna 2018 pariskunta meni naimisiin, ja Topias pyysi terapeutin heidän vihkipapikseen.
”Oli erityinen tunne, kun meidät vihki ihminen, joka auttoi meidät vaikeimmista asioista läpi ja josta molemmat pidimme.”
Lapsia on myös nykyisin yhden sijasta kolme: yhdeksän-, seitsemän- ja yksivuotiaat. Emilia on jälleen raskaana, joten pian joukon jatkona on vauva.
”Ilman terapiaa emme varmaan enää olisi yhdessä.”
Pariskunta on ostanut terapian jälkeen uuden asunnon, hankkinut koiran ja matkustellut. Nyt he säästävät, jotta voisivat ostaa omakotitalon.
”Nyt uskallamme toteuttaa asiat, joita haluamme elämältä. Enää ei tarvitse miettiä, kestääkö suhde.”
He ovat olleet yhdessä 11 vuotta ja aikovat olla koko loppuelämän.
”Jälkikäteen tuntuu hullulta, että mietimme joskus eroa. Ilman terapiaa emme varmaan enää olisi yhdessä.”
Kolme kuvaa matkan varrelta
1. Synnytys 2011 
2. Häät 2018 
3. Synnytys 2019
1. ”Isäni otti tämän kuvan, kun vanhempani tulivat ensimmäistä kertaa sairaalaan katsomaan esikoistamme ja ensimmäistä lapsenlastaan. Olimme hurjan onnellisia, mutta myös tosi hämmentyneitä uusia vanhempia. Tuolloin parisuhteemme oli ensimmäistä kertaa siirtynyt ihan uudelle tasolle, kun selvisimme yhdessä vaikeasta synnytyksestä ja tajusimme, että nyt meillä on elämässä jotain yhteistä, joka tulee aina olemaan kummallekin prioriteetti.”
2. ”Hääpäivä oli elämämme onnellisin päivä. Laitoimme siihen paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, ja se oli kaiken arvoista. Hääpäivän jälkeen parisuhteemme muuttui taas, koska naimisiinmeno herätti niin paljon tunteita ja uudenlaista luottamusta ja rakkautta, kun olimme kaikkien läheistemme edessä virallisesti sitoutuneet olemaan aina yhdessä.”
3. ”Tämä kuva on taaperomme synnytyksestä, joka oli uskomaton kokemus. Yritimme raskautta 3,5 vuotta ja onnistuimme lopulta hoidoilla. Tätä oli pitkään toivottu ja odotettu. Synnytys sujui paremmin kuin toivoimmekaan, ja siitä alkoi taas uusi elämänvaihe, tällä kertaa viiden hengen perheenä. Synnytys itsessäänkin oli erilaista jo senkin takia, että olimme nyt vanhempia ja jo vanha pari. Topias osasi tukea minua ihan eri tavoin kuin ensimmäisessä synnytyksessä.” Kuva: Sonja Siikanen.
Kuka voi saada Kela-korvausta paripsykoterapiaan?
- Parispsykoterapiaan voi saada Kelan korvausta samoin ehdoin kuin muuhunkin kuntoutuspsykoterapiaan.
- Korvausta voi saada, jos kärsii diagnosoidusta mielenterveydenhäiriöstä, joka uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Diagnoosin jälkeen pitää saada asianmukaista hoitoa vähintään kolmen kuukauden ajan. Jos tuohoito auttaa, paripsykoterapiaa ei korvata.
- Jos on vähintään kolmen kuukauden hoidon jälkeen edelleen psykiatrin arvion mukaan kuntoutuspsykoterapian tarpeessa, sitä voi hakea Kelalta. Hakemukseen tarvitaan liitteeksi hoitavan psykiatrin lausunto.
- Lausunnossa psykiatri perustelee, miksi nimenomaan paripsykoterapia olisi se kuntoutuspsykoterapian muoto, jolla ihmisen opiskelu- tai työkykyä tuettaisiin parhaiten – miten mielenterveydenhäiriö kuormittaa parisuhdetta ja miten se heijastuu opiskelu- tai työkykyyn.
- Hakemukseen tarvitaan myös tieto psykoterapeutista, jonka kanssa terapia ollaan aloittamassa. Terapeutilla on oltava pätevyys paripsykoterapian antamiseen Kelan kuntoutuksen palveluntuottajarekisterissä.
- Paripsykoterapiaa myönnettiin 354 ihmiselle vuonna 2020. Kuntoutuspsykoterapiaa sai samana vuonna 56 677 henkilöä.
Asiantuntijana suunnittelija Eija Lehtinen, Työ- ja toimintakykyetuuksien osaamiskeskus, Kela
Lue lisää Kelan sivuilta
Teksti Anna Kauhala
Editointi Jenni Juntunen
Kuvat Vesa Tyni
Kotialbumin kuvat Emilia Huttunen ja Sonja Siikanen
Videot Vesa Tyni
Kuvatoimitus Satu Karppinen