Ampers Busstrafik Ab liikennöi ristiin rastiin Raaseporia, ja paikallisliikenne suuntautuu myös Lohjalle. Linjaliikennettä on Raaseporista itään, pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Noin 30 prosenttia liikevaihdosta tulee tilausajoista.
– Kunnan tilaamat ajot voivat olla vaikkapa uimahalliin, mutta suurin osa on päiväretkiä Helsinki–Turku–Tampere-kolmion sisällä, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Johan Amper.
Johan edustaa jo kolmatta sukupolvea yrityksen puikossa. Kuorma-autoilijana aloittanut isoisä Volter Amper perusti yrityksensä 1943, jolloin hän ryhtyi liikennöimään Fiskarin ja Tammisaaren välillä. Kurt Amper jatkoi isänsä työtä, kunnes perheyritys siirtyi 2014 Johanille. Hänen poikansa aatoksista tarttua tulevaisuudesta yhtiön johtoon ei ole vielä tietoa.
– Kun itseä on riittävästi ohjattu, en halua ohjata pojan valintoja enkä pakottaa mihinkään. Hän saa ajatella vapain mielin mitä haluaa. Vaikka onhan sitä pieni toive, josko kiinnostuisi tästä.
Johan Amper kertoo, että kuljettajilla on nimikkoautot, jotka starttaavat aina
lämpimästä tallista.
Amper toteaa kasvaneensa autotallin kupeessa talonmiehen asunnossa, joten likipitäen koko elämä on pyörinyt linja-automaailmassa. Hän aloitti oman uransa kesätyöntekijänä korjaamon puolella ja työskenteli senkin jälkeen asentajana. Armeijan jälkeen rekan ratti houkutteli hetkisen, mutta paluu linja-autojen luo toteutui jo 90-luvun puolivälissä.
En halua sanoa ”ei” mihinkään työhön, jota tarvitsee tehdä.
– Kaikki vaadittavat kokemukset oli hankittu. Pikkupoikana haaveilin merimiehen ammatista, kun matkustaminen ja uudet ihmiset kiinnostivat. Hyvä näinkin, samaa voi toteuttaa nykyisessäkin tehtävässä. Elämän suola on olla liikkeellä ja asiakaspalvelu pitää virkeänä. Plussan puolella ollaan.
TIIMINVETÄJÄ NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ
Ihmisläheinen työ on tärkeää maaseudulla, jossa Ampers Busstrafik liikennöi paljon. Iso osa asiakkaista on tuttuja Amperille, joka ajaa lähiseuduilla 3–4 päivänä viikossa toimistotöiden ja tilausajojen lisäksi. Tilausajoja kertyy eniten. Jos apukäsiä tarvitaan, Amper ryhtyy hommiin myös korjaamon puolella.
– En halua sanoa ”ei” mihinkään työhön, jota tarvitsee tehdä.
Yhtä asiaa Amperkaan ei halua: hän vierastaa toimitusjohtajan titteliä.
– Olen ennemminkin tiiminvetäjä. Meillä ei ole hierarkiarappusia, toimintakulttuuri on joustava ja olen kaikessa mukana sekä näkemässä että kuuntelemassa, mitä ratin takana tapahtuu. Luotan työntekijöihin enkä käskytä, vaan keskustellen edetään.
Ei olekaan ihme, että yrityksen työilmapiiri on hyvä. Kuljettajat tietävät mitä tekevät ja ovat omatoimisia. Ajosarjat laaditaan kausittain ja työvuorosuunnittelussa on joustavuutta: vapaa-aikatoiveita voi hyvin esittää ja niitä myös toteutetaan mahdollisuuksien mukaan.
– Yritetään puolin ja toisin. Työpäivät eivät saa olla liian pitkiä ja kunnolliset ruokatauot on pidettävä. Pidän itseäni mittatikkuna: jos itse en tahdo ajaa, ei kukaan muukaan. Kun ei ole stressiä, tyytyväisyys lisääntyy.
Johan Amper on tyytyväinen siihen, että Amper Busstrafikin kuljettajien vaihtuvuus on vähäistä.
Amper Busstrafikin kuljettajien vaihtuvuus on vähäistä, ja yksi kuljettajista on tehnyt töitä yrityksessä jopa 80-luvulta lähtien. Ammattilaiset hallitsevat talviolosuhteet, talvihuollot hoidetaan ja talvirenkaat vaihdetaan joka vuosi. Kuljettajilla on nimikkoautot, jotka starttaavat aina lämpimästä tallista.
Amperin mielestä myös esteettömyys on tärkeää: sekä vanhukset että lastenvaunujen kanssa liikkuvat pääsevät sujuvasti matalalattia-autoon. Koska turistien suosimalla alueella liikutaan, myös polkupyörät mahtuvat mukaan.
SOPIMUKSET PIDEMMIKSI
Amperin mukaan 95-juhlavuottaan viettävä Linja-autoliitto tekee hyvää työtä. Jatkossakin liiton olisi oltava esillä ja edustaa alaa päättäjien suuntaan. Esimerkiksi tukia ei saisi poistaa, jotta alalla pärjättäisiin.
– Suomi ei myöskään saisi ottaa esimerkkiä Ruotsista, jossa kaupungit pystyvät päättämään, etteivät polttomoottoriautot saa liikennöidä. Tukholman keskustassa kielto on toteutumassa 2025 ja Göteborgkin harkitsee. Ajatus päästöttömyydestä on hyvä, mutta miten se käytännössä hoidetaan?
Amper toteaa, että Suomessa maaseudulla diesel on tällä hetkellä parhain käyttövoima – kaasun tankkausasemia ei ole ja sähköistäminen tulee liian kalliiksi lyhyiden sopimusten vuoksi. Hinnaltaan sopivaa sähköautoa ei markkinoilta vielä löydy eikä käytettyjäkään ole tarjolla.
– Sopimusten pitäisi olla voimassa vähintään 8–10 vuotta. Jos häviää kilpailutuksen, on alasta kokonaan ulkona. Mutta jos taataan, että töitä löytyy, niin sähköautoihin voi satsata.
TYÖHARJOITTELUN KAUTTA HOMMIIN
Amper toivoisi, että alalla tuotaisiin enemmän esiin positiivisuutta. Korostaa voisi sitäkin, että ala on laaduntekijä. Maine on saanut kolhuja etenkin kuljettajapulan takia. Profiilin kohentaminen olisi paikallaan, jotta alalle saataisiin uusia hakijoita.
– Työoloja ja palkkausta pitäisi parantaa. Raha houkuttaa ja etenkin pojat ovat kiinnostuneita ajoneuvoista ja ajamisesta. Viesti pitäisi olla sellainen, että kuljettajana voi sekä elää että tienata.
Ampers Busstrafik rekrytoi uusia kuljettajia työharjoittelun kautta. Alan oppilaitoksia ei ole lähellä ja ruotsin kieltäkin tarvitaan kaksikielisellä alueella. Amperin mukaan työharjoittelussa näkee, millainen ihminen auton ratissa istuu ja miten hän työnsä hoitaa.
JOTAIN UUTTA PITÄÄ AINA KEKSIÄ
Amper on iloinen, että korona ja sen aiheuttamat ongelmat ovat takanapäin.
– Korona oli kauheaa aikaa, tulohanat sulkeutuivat viikossa. Ei ollut tuloja, mutta oli vastuuta. Ei ollut tietoa eikä taitoa, miten tuollaisesta tilanteesta selvitään, piti ottaa ulkopuolista apua lomautusten hoitamiseen ja tukirahojen hakemiseen. Selvisimme kuitenkin painajaisesta ulos jalat maassa ja selkä suorana.
Samoihin aikoihin perustettiin myös yhteisyritys Oy Amper & Wikström Ab. Uusi osakeyhtiö on molempien yritysten omistuksessa. Isompi toimija pystyy kilpailemaan suurten yhtiöiden kanssa.
Johan Amper ei arkaile tarttua mihinkään työtehtävään yrityksessään. Hän kuvaa itseään mieluummin tiiminvetäjäksi kuin toimitusjohtajaksi.
– Raasepori on laaja alue. Tarjouksia uskaltaa antaa paremmin yhteisyrityksen nimissä, kun kaksi liikennöitsijää pystyy hoitamaan koko alueen. Meillä on käytössä yli kaksikymmentä autoa, jotka näyttävät samoilta kuin ennenkin ja kuljettajatkin ovat samat. Ei ole väliä, kenen auto ajaa, pääasia on, että liikennöinti hoituu myös kustannustehokkaasti.
Vain yhteen linja-autoista on teipattu Amper & Wikström -logo, muut ovat perustajayhtiöiden väreissä ja merkeissä.
Jo ennen yhteisyritystä Amper hankki toimitilan Siuntiosta. Hän ajatteli, että liikennöinnin hiljentyessä kesällä Siuntiosta voisi hoitaa Helsinkiin kiertoajeluja, joita vielä kymmenen vuotta sitten oli paljon. Koronan vuoksi suunnitelma jäi toteuttamatta.
– Pienen yrityksen pitää aina löytää jotain uutta ja yrittää kehittyä.
TERAPIAA OMASSA AUTOTALLISSA
Vapaa-aikanaan Amper harrastaa mökkeilyä, veneilyä ja metsästystä, mutta yksi harrastus on ylitse muiden.
– Jokaisella on omat heikkoutensa, minulla se on vanhat ajoneuvot. Firman tallissa on linja-autot vuosimallia -69 ja -79, kotona on Kleinbus, avo-Saab ja kaikkea muuta. Pikkuhiljaa pitää alkaa välttää ajoneuvojen hankintaa, kun tila loppuu kesken. Mutta aina voi vaihtaa toiseen mielenkiintoiseen ajopeliin.
Amperille vanhat ajoneuvot ovat täyttä terapiaa.
– On palkitsevaa, kun pimeinä syys- ja talvi-iltoina korjailee autoja autotallissa ja pitää ne ajokunnossa, ja sitten kesäiltoina pääsee niitä tuulettamaan. Se on ihan parasta terapiaa. •